Puhuin kesällä asiakkaan kanssa, joka kertoi että oli pystynyt verkkokursseillani omaksumaan rakastavamman asenteen itseään kohtaan, mutta oli palannut takaisin vaatimaan itseltään ihan liikaa.
Rakastavan asenteen omaksuminen itseä kohtaan voi alunperinkin tuntua todella vaikealta. Ymmärrän täysin, miten tuskastuttavalta tuntuu, kun on jo kerran oppinut itsemyötätuntoisen asenteen, mutta sitten se katoaa.
Tällainen on itseasiassa hyvin tavallista. Monelle ihmiselle minkä tahansa sisäisen muutoksen aikaansaaminen tuntuu yksinkertaisesti liian vaikealta. Iso osa ei pääse edes kunnolla alkuun, ja moni myös luovuttaa ennen, kuin rakastava asenne itseä kohtaan on ehtinyt juurtua aivoihin ja alitajuntaan.
Jos rakastavan asenteen omaksuminen itseäsi kohtaan tuntuu sinusta tuskastuttavan vaikealta, ajattele asiaa tätä taustaa vasten:
Se johtuu aivojen rakenteesta.
Se ei siis tarkoita esimerkiksi sitä, että olisit jollain tavalla huono, koska rakastavan asenteen omaksuminen itseäsi kohtaan on sinulle vaikeaa.
Ensinnäkin aivoissasi vallitsee ns. negatiivinen vinouma. Negatiivisen vinouman takia olet taipuvaisempi kritisoimaan itseäsi ja tuntemaan itsesi riittämättömäksi kuin hyväksymään itsesi ja arvostamaan itseäsi sellaisena kuin olet.
Toiseksi aivoilla on taipumus automatisoida ajatuksia ja reaktioita. Aivosi ovat omaksuneet kritisoivan ja vaativan asenteen itseäsi kohtaan kymmeniä vuosia sitten, ja siitä on tullut automaattinen.
Itsesi kritisoiminen ja ja itseltäsi liikaa vaatiminen on sinulle helppoa, koska aivosi ovat tottuneet siihen, ja se kuluttaa vain vähän aivoenergiaa.
Rakastava suhtautuminen itseesi vie aivoiltasi enemmän energiaa, koska se on sinulle uudempaa. Sitä ei opetettu kotona eikä koulussa. Olet ehkä vasta ihan hiljattain havahtunut siihen, että voisit opetella rakastamaan itseäsi.
Itsesi kritisoiminen ja itseltäsi liikaa vaatiminen on kuin lumihankeen valmiiksi tallattu polku, jolle on helppo astua.
Rakastava suhtautuminen itseesi sen sijaan on aivoillesi (alussa) yhtä raskasta kuin kehollesi on kulkea vyötäröön ulottuvassa lumihangessa.
Aivot pyrkivät säästämään energiaa. Siksi ne valitsevat valmiiksi tallatun polun, jos et tietoisesti käske niitä astumaan umpihankeen.
Siksi ajatukset siis lähtevät niin helposti vanhoille tutuille urille itsesi kritisoimiseen, vähättelemiseen, liialliseen vaativuuteen, perfektionismiin, suorittamiseen, riittämättömyyteen, syyllisyyteen, häpeään jne.
Mitä enemmän harjoittelet rakastavaa suhtautumista itseesi, sitä paremmin tallatun polun luot aivoillesi, ja sitä helpompi aivojesi on valita rakastava suhtautumisen itseesi itsesi kritisoinnin ja itseltäsi liikaa vaatimisen sijaan.
Monet uskovat, että että on mahdollista oppia rakastamaan itseään ajattelemalla rakastavia ajatuksia itseään kohtaan.
Minulla on toisenlainen lähestymistapa, ja se auttaa aivojasi omaksumaan rakastavan suhtautumisen itseesi nopeammin.
Opetan itsensä rakastamista tunteiden kautta.
Kun otat tunteet mukaan itsensä rakastamisen työskentelyyn, se vastaa sitä, että otat lapion ja kaivat lumihankeen polun. Siihen menee alussa vähän enemmän aikaa ja energiaa, mutta kun olet kerran tehnyt työn, sinulla on edessäsi hieno polku, jota on helppo kulkea.
Lue myös: