Vuosia sitten, kun aloin luoda elämääni uudelleen uupumuksen jälkeen, kuvittelin, että kun vain keskittyy positiiviseen ja luo omannäköistään elämää, elämästä tulee koko ajan helpompaa ja kevyempää.

Olin väärässä.

Minulle vuosi 2021 on ollut yllätyksellinen ja myös vaikea.

Useampi asia, joiden pysyvyyteen olen luottanut täysin, on yhtäkkiä kadonnut elämästäni, tai olen muuten tajunnut, että en voi enää rakentaa elämääni niiden varaan.

Ensin se synnytti minussa turvattomuutta. Sitten tajusin, että se on mahdollisuus syventää sisäistä turvaani ja kykyäni kannatella itseäni tuli eteen mitä tahansa. Toisin sanoen mahdollisuus rakastaa itseäni vieläkin enemmän.

Olen joutunut tämän vuoden aikana katsomaan itseäni syvemmin ja rehellisemmin kuin koskaan ennen, enkä ole aina todellakaan pitänyt siitä mitä olen nähnyt.
Sellaisina hetkinä, jolloin olen nähnyt itsessäni jotain vähemmän miellyttävää, vanha ohjelmointini on sanonut, että minun pitäisi olla toisenlainen ja hävetä itseäni, kun olen ollut mitä olen ollut ja tehnyt mitä olen tehnyt.

Samaan aikaan olen saanut nähdä vahvemmin kuin koskaan itsensä rakastamisen työskentelyn mukanaan tuoman omanarvontunnon ja aidon, syvän hyväksynnän ja rakkauden itseäni kohtaan.

Tunnen nyt luissani ja ytimissäni asti, että olen riittävä, rakastettu ja arvokas puutteineni päivineni, ja että vaikka joku toinen ei näkisi minua arvokkaana, minä näen. Kukaan toinen ihminen ei enää määrittele arvoani.

Olen vuoden 2021 aikana myös ymmärtänyt, että yksi suurimmista unelmistani ei tule toteutumaan, ainakaan sillä tavalla kuin olen toivonut. Olen yrittänyt, lannistunut, yrittänyt uudelleen, antanut kaikkeni ja samaan aikaan pidätellyt itseäni peläten, että epäonnistun.

Olen itkenyt, kieltäytynyt näkemästä totuutta, tsempannut itseäni ja yrittänyt vielä kymmenen kertaa uudelleen.

Lopulta olen tullut pisteeseen, jossa aidosti hyväksyn sen, että olen tehnyt kaiken mitä olen voinut, ja nyt en enää pysty enempään. Ainakaan tänään.
Päästäessäni irti yhdestä unelmasta olen luonut itselleni uusia mahdollisuuksia. Aluksi ne eivät näyttäneet hohdokkailta unelmaani verrattuna, mutta muistin taas, että unelma voi toteutua monella eri tavalla. Aloin innostua uusista mahdollisuuksista.

Tavallisesti rakastan uuden vuoden energiaa, mahdollisuutta jättää vanha taakse ja kääntää uusi lehti. 

Nyt olen sen jo tehnyt ja totuttelen uuteen. En jaksa enkä halua miettiä uudenvuodenlupauksia tai tavoitteita. Tiedän, mihin suuntaan olen menossa, ja juuri nyt se riittää. 
Mikään ei ole valmista. Mikään ei ole täydellistä. Silti kaikki on hyvin juuuri tällaisena. Silti tämä mitä on, riittää.

Tuokoon vuosi 2022 tullessaan sen mitä tarvitset, ja mitä sisimmässäsi eniten kaipaat.

Toiveikasta uutta vuotta ❤
Inna Thil
Henkisen hyvinvoinnin jaitsensä rakastamisen valmentaja