Korona ja Ukrainan sota osoittavat miten tärkeää on vahvistaa henkistä kestävyyttä

Alkuvuodesta 2022 monet kuvittelivat, että kun silloinen koronapiikki laskee, elämä alkaa lopultakin palata normaaliksi. Pitkään jatkunut koronaväsymys hellittäisi, ja alkaisimme vähitellen saada voimamme takaisin. Emme silloin vielä tienneet, kuinka paljon kestävyyttämme tullaan vielä koettelemaan, ja että Euroopassa käytävän sodan myötä koronaan liittyvät haasteet voisivat alkaa tuntua pikkujutuilta.

Korona ja Ukrainan sota ovat aiheuttaneet uskomattoman määrän epävarmuutta, turvattomuutta, ahdistusta, epätoivoa ja pelkoa. Jos vielä hetki sitten kuvittelimme tietävämme, miltä uusi normaali näyttää, Venäjän hyökkäys Ukrainaan on muovannut visiot uudesta normaalista täysin ennalta arvaamattomalla ja järkyttävällä tavalla uusiksi.

Yli kaksi vuotta kestänyt koronapandemia on koetellut meitä yli kahden vuoden ajan niin henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisestikin. Korona ei ole vielä ohi, vaan tällä hetkellä todennäköisyys saada koronatartunta on suurempi kuin koskaan aikaisemmin pandemian aikana. Toisaalta vakavaa tautimuotoa on nyt vähemmän, ja siinä mielessä nyt olisi ehkä ollut mahdollista huokaista helpotuksesta.

Sen sijaan joudummekin pohtimaan, miltä tulevaisuus Venäjän naapurina tulee näyttämään, jos Suomi ei liity Natoon, tai miten Venäjä mahdollisesti reagoi, jos ja kun Suomi jättää Nato-hakemuksen.

Jos korona synnytti monissa syvää huolta ja ahdistusta, se oli vielä pientä verrattuna siihen, että joudumme nyt miettimään sodan mahdollisuutta ja mitä kaikkea voisi pahimmillaan tapahtua.

Korona ja Ukrainan sota osoittavat miten tärkeää on vahvistaa henkistä kestävyyttä

Korona ja Ukrainan sota osoittavat miten tärkeää henkinen kestävyys on

Pitkään jatkunut koronapandemia ja Venäjän äkillinen hyökkäys Ukrainaan nostavat esiin sen, että moni asia on pitkään ollut todella hyvin. Nyt ulkoapäin tulee asioita, jotka vaikuttavat ratkaisevasti jokaisen arkeen.

Kriisit pakottavat sopeutumaan epävarmoihin ja uusiin tilanteisiin, ja tämä nostaa valokeilaan sen, miten tärkeää ja arvokasta on vaalia ja vahvistaa henkistä kestävyyttä.

Mitä tapahtuu, jos henkinen kestävyys ei ole riittävän vahva

Monet asiantuntijat ovat olleet jo koronan takia huolissaan lisääntyvistä mielenterveysongelmista. Nyt olen ainakin itse huolissani siitä, miten paljon Ukrainan sota lisää stressiä, ahdistusta ja kuormitusta ihmisillä, jotka ovat tässä kohtaa jo jaksamisen rajoilla. Jos kuormitusta tulee liikaa, seurauksena voi olla masennus ja/tai uupumus.

Korona haastoi mielenterveyttä erityisesti pakottamalla ihmiset hyvin erilaisiin olosuhteisiin ja tilanteisiin, kuin mihin olemme tottuneet. Muuttuvat olosuhteet synnyttävät aina stressiä. Parhaassa tapauksessa stressi auttaa sopeutumaan uuteen tilanteeseen. Pahimmassa tapauksessa stressi lisää kuormitusta niin paljon, että palautumiskyky ei riitä tasapainottamaan tilannetta.

Emme voi aina itse vaikuttaa siihen millaista elämämme on

Ulkoapäin tulevat kriisit pakottavat meidät olosuhteisiin, joita emme halua tai voi itse valita. Ne voivat johtaa olosuhteisiin, jotka ovat täysin tahtomme ja arvojemme vastaisia.

Suomalaiseen yhteiskuntaan ja mentaliteettiin on esimerkiksi kuulunut hyvin vahvasti yksilön vapaus, ja koronan aikana tätä vapautta ensimmäistä kertaa elämämme aikana selkeästi rajoitettiin.

Vapauden rajoittaminen voi synnyttää esimerkiksi voimattomuuden, avuttomuuden, turhautumisen, ahdistuksen ja vihan tunteita. Se voi tuntua hyvin epäreilulta ja väärältä.

Näitä tunteita voi olla, vaikka järjen tasolla ymmärtäisi, miksi vapautta joissain tilanteissa on hyvä rajoittaa. Jos vapauden rajoittamista ei pysty mitenkään ymmärtämään, tilanteeseen on vieläkin vaikeampi sopeutua. Kuitenkin, jos olemassa olevaan tilanteeseen ei sopeudu, tilanne on itselle kuormittavampi.

Tämän postauksen tarkoituksena ei ole puida sitä, onko vapauden rajoittaminen oikein. Olen kiinnostunut nyt lähinnä siitä, mitä vapauden rajoittamisesta voi seurata henkiselle hyvinvoinnille ja mielenterveydelle yhteiskunnassa, jossa vapaus on ollut itsestäänselvyys.

Henkisen hyvinvoinnin kannalta on oleellista lähinnä se, miten paljon kuormitusta ja pahaa oloa poikkeukselliset olosuhteet synnyttävät, miten toimintakyky säilyy, ja miten pystyy elämään riittävän hyvää elämää olosuhteista riippumatta.

Tässä kohtaa on tärkeää ymmärtää, että kuormituksen ja pahan olon määrään ei vaikuta ainoastaan ulkoiset olosuhteet vaan se, miten niihin itse suhtautuu.

Haluan avata tätä lisää, koska tämä on helppo ymmärtää väärin. Positiivisen ajattelun ihanne saa helposti tulkitsemaan asian niin, että pitäisi vain suhtautua positiivisesti siihen, että omaa vapautta rajoitetaan, tai että menettää toimeentulon, tai että pitkittynyt korona vie toimintakyvyn jopa kuukausiksi.

Mitä positiivinen suhtautuminen todella tarkoittaa

Kyse ei ole positiivisesta ajattelusta vaan siitä, miten käsittelee ajatukset ja tunteet, joita haastava tilanne synnyttää.

On ilman muuta selvää, että sinusta tuntuu kauhealta, jos menetät toimeentulosi pandemian takia. Tilanne voi synnyttää huolta, pelkoa, ahdistusta, epätoivoa, lamaannusta, paniikkia, vihaa ja katkeruutta.

Kaikki nämä tunteet ovat täysin normaaleja ja terveitä.

Kaikki nämä tunteet voivat kuitenkin tuntua myös hyvin vaikeilta ja pelottavilta kohdata. Siksi saatat vältellä niiden kohtaamista. Käsittelemättömät tunteet kuormittavat.

Toisaalta saatat jäädä kiinni näihin tunteisiin ja alkaa elää niistä käsin. Silloin tunteet voivat myös olla hyvin kuormittavia.

Jos et löydä tasapainoista ja rakentavaa tapaa käsitellä vaikeimmatkin tunteet, kuormitus voi jossain kohtaa muuttua ylikuormitukseksi.

Sama pätee mihin tahansa voimakkaita ja vaikeita tunteita synnyttävään tilanteeseen, kuten siihen, että joudut ottamaan rokotuksen vasten tahtoasi voidaksesi säilyttää toimeentulosi, tai kun korona aiheuttaa pitkittynyttä väsymystä tai muita oireita, joita et haluaisi, ja joiden kanssa on vaikea elää.

Mitä henkinen kestävyys on

Määrittelen henkisen kestävyyden nyt sen pohjalta, miten olen sen itse kokenut sitä mukaa kuin henkinen kestävyyteni on vahvistunut. Tieteelliset määritelmät henkiselle kestävyydelle voivat olla enemmän tai vähemmän oman määritelmäni kaltaisia.

Oman elämäni näkökulmasta voisin arvioida, että henkinen kestävyyteni oli heikkoa parikymppiseksi asti, on siitä asti vahvistunut ja on nykyään vahva.

Henkistä kestävyyttäni heikensivät mm. herkkyys, koulukiusaus, taipumus ahdistua, paniikkihäiriö, masennus ja uupumus.

Henkinen kestävyys ei tarkoita, että asiat ja tapahtumat eivät hetkauttaisi. Kyse on ennemminkin siitä, että selviää ja pystyy jatkamaan elämää riittävän hyvin vaikeuksien ja kriisien keskellä.

Reagoin edelleen tilanteisiin huolestumalla, stressaantumalla ja pelolla. Nämä ja vastaavat tunteet eivät vain kasva enää sellaisiin mittoihin kuin aikaisemmin. Tiedostan todella hyvin, että kymmenen vuotta sitten olisin kokenut vastaavissa olosuhteissa koronan ja Ukrainan sodan keskellä hyvin voimakasta ahdistusta, ja se olisi heikentänyt toimintakykyäni ja laskenut mielialaani merkittävästi.

Korona vaikuttaa elämääni edelleen. Siirryin kotoa tekemään töitä ihmisten parissa aikana, jolloin todennäköisyys saada korona on kaikista suurin. En halua saada koronatartuntaa, koska korona saattaa aiheuttaa pitkittynyttä väsymystä, uupumusta ja aivosumua. Olen saanut kokea näitä jo ihan riittävästi elämäni aikana, ja jos mahdollista, pyrin niitä välttämään.

Saan siis olla töissä hyvin varovainen, ja siitä huolimatta altistuksia tulee jatkuvasti. Pari kertaa olen kuin ihmeen kaupalla säästynyt tartunnalta, vaikka olen ollut vierekkäin ihmisen kanssa, joka oli seuraavana päivänä saanut positiivisen testituloksen.

Toisten takia haluaa venyä, vaikka se on välillä vaikeaa

Toisella vanhemmallani on immuniteettipuolustus huomattavan alhaalla, toinen ei ole ottanut rokotuksia. Saan olla hyvin varovainen, että en tartuta koronaa tai muita pöpöjä. Tässä vaiheessa jatkuva varovaisuus tuntuu raskaalta.

Isän joutuminen sairaalaan juuri kun olin aloittanut kaksi uutta työtä oli myös vaikeaa. Jopa niin, että en pystynyt vähään aikaan käsittelemään asiaa ollenkaan.

Kun Ukrainan sota alkoi, pienen hetken ajan minusta tuntui siltä, että en kestä enää yhtään lisäkuormitusta, ja että sodan aiheuttama stressi on jotain niin voimakasta, että minulla ei vain ole voimia siihen.

Sitten huomasin, että tilanne ei tuntunutkaan niin pahalta. Totta kai sota on aivan hirveä. Olen hyvin herkkä, joten Ukrainassa otetut kuvat vaikuttivat minuun hyvin voimakkaasti. Niin suurta inhimillistä kärsimystä on vaikea kestää.

Huomasin kuitenkin, että stressi kulki lävitseni, ja sitten tunsin sisäistä rauhaa. En yrittänyt ollenkaan sulkea sotaa pois tietoisuudestani. Ajattelin – ja tunsin – mitä kaikkea sota merkitsee ja mietin, mitä kaikkea sota voi Suomen ja maailman osalta tarkoittaa.

Tunsin pelkoa ja turvattomuutta, ja ensimmäinen reaktioni oli, että Suomesta täytyy päästä pakoon. Annoin tilaa kaikille ajatuksille ja tunteille, ja ensireaktioni jälkeen tajusin, että selviäisin ihan mistä vaan, vaikka Venäjän hyökkäyksestä Suomeen.

En ole kokenut samanlaista vahvuutta koskaan aikaisemmin. Olen ollut arka, pelokas ja ahdistunut.

Kun Iltalehti julkaisi jutun, jonka mukaan Suomi on päättänyt hakea Nato-jäsenyyttä, ensimmäiset otsikot olivat, että hyökkääkö Venäjä nyt Suomeen. Tästä aiheesta puhutaan nyt paljon.

Ja voi, mitä pelkoa tunsin hetken aikaa. Sen jälkeen kuitenkin taas turvan ja vahvuuden tunne.

Nämä kokemukset osoittavat minulle, miten pitkän matkan olen kulkenut ahdistuneisuushäiriöstä henkiseen hyvinvointiin ja kestävyyteen. Haluan oman kokemukseni kautta näyttää, mikä on mahdollista myös sinulle.

Sodan aiheuttamaa inhimillistä kärsimystä ja pelkoa ei voi ymmärtää eikä hyväksyä. Silti on mahdollista sopeutua siihen, että tämä on nyt tilanne, jossa olemme.

Hyväksyminen vahvistaa henkistä kestävyyttä

Opin Maaret Kalliolta hiljattain todella yksinkertaisen ja helpon tavan hyväksyä se, mitä on tässä ja nyt, vaikka emme niitä olosuhteita olisi toivoneetkaan. Hyväksyminen ei tarkoita, että se mitä tapahtuu, on mielestäsi oikein.

Nykyolosuhteiden hyväksyminen tarkoittaa sitä, että et taistele mielessäsi sitä vastaan, että olet nyt tässä tilanteessa, vaan sopeudut siihen, että asiat ovat juuri nyt näin.

Tämä on Maaret Kallion opettama ihanan helppo tapa harjoitella hyväksymistä: sano itsellesi lausetta ”tämä on nyt näin”.

Haluan antaa tähän vielä lisävinkin. Ajattele asiaa, jota sinun on vaikea hyväksyä, jonka toivoisit olevan toisin. Sitten toista yllä mainittua lausetta ja tunnustele, miltä sinusta tuntuu.

Mikä on vahvistanut henkistä kestävyyttäni kaikkein eniten

Tähän ei välttämättä ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta, mutta haluan nostaa esiin yhden asian, joka oman kokemukseni mukaan on tehnyt minusta henkisesti vahvemman, ja joka myös tieteellisten tutkimusten mukaan vahvistaa henkistä kestävyyttä eli resilienssiä.

Tämä asia on itsemyötätunto.

Itsemyötätunto luo turvallisen tilan kohdata epävarmuuden ja pelon. Kun sisäinen turva on vahva, on paljon helpompi kohdata ja kestää vaikeita ulkoisia olosuhteita. Itsemyötätunto tekee myös helpommaksi hyväksyä muutokset ja olosuhteet, joita ei todellakaan olisi toivonut.

Itsemyötätunnosta puhutaan nykyään paljon, mutta harva silti käsittää, mitä itsemyötätunto oikeasti on. Jos sinulla on epämääräinen kuva itsemyötätunnosta, saat hyvän kuvan itsemyötätunnosta postauksestani Itsemyötätunto tekee sinusta henkisesti vahvan.

2 comments

  1. Kiitos, Inna

    Puhut tärkeästä aiheesta lämpimästä itsemyötätunnon näkökulmasta. Se tuntuu hyvältä. Koronan aika on saanut aikaan rokotuskeskusteluja puolesta ja vastaan. Ukrainan sota on kenties aiheuttanut vielä enemmän ristiriitaisuuksia ihmisten mieliin. On tärkeä ymmärtää hyväksymisen ja myötätunnon tärkeys, koska se on lopulta ainoa asia, joka vie eteenpäin. Eikä se kuitenkaan tarkoita sitä, että meidän pitäisi hyväksyä sota, vaan oma suhtautumisemme siihen. Ja meidän on tärkeä ymmärtää myös, että olemme samaa suurta ihmisperhettä, vaikka emme aina ole saamaa mieltä asioista. Kun toimimme muiden ja omaksi parhaaksemme, muiden toimia arvostelematta, olemme paikkamme tässä perheessä ansainneet.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *