24. helmikuuta oli päivä, jolloin koko Eurooppa pysähtyi haukkomaan henkeään Venäjän Vladimir Putinin aloittaessa sodan Ukrainaa vastaan.

Sota on järkyttänyt eurooppalaisia, koska emme uskoneet, että tällaista tapahtuisi Euroopassa enää. Luulimme, että saisimme elää rauhassa loppuelämämme.

Tämä ei kuitenkaan ole ainoa syy, miksi me suomalaiset järkytyimme Ukrainan sodasta. Itselläni, kun hieman viiveellä 25. helmikuuta tajusin tilanteen, yksi ensimmäisistä ajatuksista oli, että mitä jos Venäjä hyökkää myös Suomeen.

Tiedän, että en ollut ainoa.

Ajatus oli hyvin pelottava. Henkilökohtaisesti turvallisuudentunteeni ei ole ollut aina kovin syvä, mutta siihen luotin itsestään selvästi, että Suomi on turvallinen maa, ja että täällä on hyvä elää. Aina, koko loppuelämän, hamaan tulevaisuuteen.

Putinin hyökkäys Ukrainaan pyyhkäisi turvallisuudentunteeni pois ja jätti jäljelle tunteen, että en tule enää koskaan saamaan turvallisuudentunnettani takaisin. Elämä Suomessa on muuttunut lopullisesti, eikä voi enää luottaa siihen, että kaikki menee hyvin.

Ensimmäinen reaktioni näissä tunnelmissa oli vetää syvään henkeä – kirjaimellisesti. Olen opetellut rauhoittamaan itseni stressaavissa tilanteissa, ja tässä tilanteessa rauhoittamisreaktio tuli melko luonnostaan.

Hengittelin syvään. Pian tunsin oloni rauhoittuvan.

Tein oman analyysini tilanteesta nopeasti.

Sen pohjalta, mitä tiedän historiasta, ja miten itse Putinin puheita tulkitsin, tulin pian siihen johtopäätökseen, että ollaan vielä kaukana siitä, että Venäjä hyökkäisi Suomeen.

Muutamaan kertaan olen näiden parin viikon aikana kyseenalaistanut näkemykseni, koska joidenkin ihmisten reaktiot ovat synnyttäneet minussa pelkoa. Jotkut sanovat, että Suomi on Putinin listalla.

Itse en ole löytänyt vahvaa näyttöä tämän ajatuksen tueksi, joten olen toistaiseksi pysynyt kannassani, että olemme turvassa.

Tämä on tietysti vain minun mielipiteeni.

Todellisuus on, että emme tiedä.

Minulle ei ole edes kaikkein tärkeintä, mikä on totta, ja mitä tapahtuu. Tärkein huolenaiheeni tässä on, että mahdollisimman moni säilyttäisi toimintakykynsä ja selviäisi tästäkin kriisistä voimissaan, tapahtui mitä tahansa.

Ymmärrän, että monet ovat peloissaan. Hetkittäin palaan itsekin pelkoon. Minulla on kuitenkin työkaluja palauttaa sisäinen turva, ja tässä haluan auttaa myös muita.

Mikä saa olon tuntumaan turvattomalta juuri nyt

”Suomi on Putinin listalla”

Muistan vieläkin pelon, joka kouraisi sisintäni lukiessani nämä työkaverin sanat WhatsApp-viestissä. Olin jo tullut siihen johtopäätökseen, että Suomi ei ole ainakaan välittömässä vaarassa, mutta nämä sanat nostivat pelon uudelleen esiin.

Entä jos se on totta?, ajattelin. Entä jos en ole kuullut jotain? Entä jos Putin on uhannut Suomea, enkä tiedä siitä?

Ajattelin, että jos jotain sellaista olisi tapahtunut, siitä mainittaisiin kyllä uutisissa. Palasin uutisten pariin, mutta en löytänyt sieltä mitään siihen viittaavaa.

Sitten mietin, että on täysin mahdollista, että Suomi on Putinin listalla. Tai sitten ei ole. Tai on, mutta Putin ei pääse listallaan koskaan siihen asti, että hyökkäisi Suomeen.

Totuus on, että emme tiedä.

Ehkä Putin ei tiedä itsekään. Putin voisi jopa uhata Suomea ja silti Suomi ei välttämättä olisi hänen listallaan. Tai Putin voisi väittää, että Suomi ei ole hänen listallaan, ja hyökätä silti.

Emme yksinkertaisesti tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Epävarmuus voi tuntua vaikealta, mutta toisaalta, tässä tilanteessa epävarmuudessa voi piillä myös toivoa. Jos olet mielessäsi jäänyt kiinni ajatukseen, että Suomi on Putinin listalla, ja sodan pelko on jäänyt sisimpääsi, voit huokaista helpotuksesta, koska totuus on, että et tiedä. Voit vetää johtopäätöksiä ja tehdä tulkintoja, mutta oikeasti et voi olla täysin varma, että Suomi on Putinin listalla.

Suomen kollektiivinen sodan muisto aktivoitui

Koska Suomen sijainti suhteessa Venäjään on mikä on, ymmärrän täysin, että suomalaiset reagoivat Ukrainan sotaan niin voimakkaasti.

Ymmärrän sen loogisen ajatuksen, että Venäjä voisi hyökätä myös Suomeen.

Meillä on myös kollektiivinen muistomme siitä, että Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen. Osalla meistä on henkilökohtaisia kokemuksia sodasta, osalla on perheenjäseniä tai sukulaisia, jotka olivat sodassa. Me muut olemme käyneet historiantuntimme, ja sodan muisto elää sisällämme toisella tavalla.

Uskon, että yksi syy suomalaisten järkytykseen Ukrainan sodan alkaessa oli kollektiivisen sotamuiston aktivoituminen.

Emme reagoineet pelkästään siihen, mitä voisi tapahtua, vaan myös siihen, mitä on jo tapahtunut. Jos Neuvostoliitto ei olisi koskaan hyökänneet Suomeen, emme olisi varmaankaan reagoineet ihan yhtä voimakkaasti.

Uskon myös, että suomalaiset tuntevat syvää yhteyttä, jopa eräänlaista veljeyttä ukrainalaisiin, koska me pystymme samaistumaan heidän tilanteeseensa, ja koska he puolustavat maataan niin urheasti ja rohkeasti.

Se on yksi syy, miksi halumme auttaa ukrainalaisia on niin suuri. Samalla voimme tuntea hallitsevamme tilannetta edes hiukan. Emme voi pysäyttää sotaa, mutta voimme sentään auttaa hätää kärsiviä.

Hulluun diktaattoriin ei ole luottaminen

Monien mielenrauhaa ei varmasti ainakaan lisää se, että Putin vaikuttaa olevan jollain tavalla epätasapainossa tai menettänyt ainakin osan todellisuudentajustaan.

Monien asiantuntijoiden arvioiden mukaan Putin on muuttunut viime vuosina, eikä hän käyttäydy enää rationaalisesti. Voimme vain arvailla hänen mielenliikkeitään ja edesottamuksiaan, mutta on vaikea luottaa siihen, että arvailumme osuvat oikeaan.

Olemme myös tietoisia siitä, että Putinilla on käytössään valtava armeija ja turvallisuuskoneisto, ja että myöskään tavallisten venäläisten ei ole turvallista elää hänen valtansa alaisina.

Kun itse mietin, mikä minusta olisi kaikkein pahin kauhuskenaario, jonka voin kuvitella, en ollut varma, kumpi olisi pahempaa: se, että Suomeen tulisi sota, vai se, että Venäjä valtaisi Suomen ja joutuisi elämään Putinin vallan alla niin kuin venäläiset. Sota on sanoinkuvaamattoman järkyttävää ja traumatisoivaa, mutta ei se toinenkaan vaihtoehto kovin kiva olisi.

Perusturvallisuuden taso

Siihen, miten turvattomaksi tunnet olosi nykytilanteessa, vaikuttaa myös oma henkilöhistoriasi ja se, miten korkea perusturvallisuudentunne sinulla on.

Jos perusturvallisuudentunteesi on heikko esimerkiksi lapsuuden vaikeiden kokemusten takia, reagoit todennäköisesti voimakkaammin Venäjän hyökkäykseen Ukrainaan, kuin jos perusturvallisuudentunteesi on vahva.

Pitkään jatkunut stressi tai ahdistuneisuus voivat myös vaikuttaa siihen, miten paljon turvallisuudentunteesi on järkkynyt Venäjän hyökättyä Ukrainaan.

Miksi on tärkeää olla jäämättä kiinni pelkoon ja turvattomuuteen

Silloin kun uskomme, että tunteet ovat ainoastaan reaktioita ulkoisiin tapahtumiin, saatamme kuvitella, että ainoa mahdollisuus tällaisessa tilanteessa on tuntea pelkoa ja turvattomuutta. Näin ei kuitenkaan ole, vaan sisäistä turvaa on aina mahdollista vahvistaa. Pelkoon ja turvattomuuteen kiinni jääminen kuormittaa ja vie voimavaroja. Siksi on tärkeää löytää keinoja palata aina takaisin sisäiseen turvaan.

Miten löytää sisäinen turva, kun tulevaisuus näyttää epävarmalta

Tämä kriisi on johtanut omalla kohdallani entistä syvempään ymmärrykseen siitä, että kaikkein paras turva on sisäinen turva.

Ulkoinen turva on totta kai valtavan tärkeää todella monella tavalla ja tasolla. Ulkoista turvaa emme kuitenkaan voi aina kontrolloida. Suomen johto tekee kaikkensa taatakseen ulkoisen turvan kaikille suomalaisille, ja olen siitä syvästi kiitollinen. Omalla kohdallani se syventää turvallisuudentunnettani.

Olen kuitenkin itse kärsinyt aikaisemmin ahdistuneisuudesta, ja tiedän millaista on, kun turvallisuudentunnetta ei ole.

Tiedän myös sen, että kaksi viikkoa sitten alkanut kriisi on virittänyt monien hermoston niin pahoille ylikierroksille, että rauhoittuminen ja sisäisen turvan löytäminen voi tuntua täysin mahdottomalta.

Jos sinä olet nyt tässä tilanteessa, haluan sinun tietävän, että sinunkin on mahdollista löytää sisäinen rauha ja turvallisuudentunne. Se ei kuitenkaan välttämättä tule yhdessä hetkessä, koska keho ja mieli tarvitsevat aikaa rauhoittua.

Tässä on muutamia keinoja löytää sisäinen rauha ja turvallisuudentunne olosuhteista ja tilanteesta huolimatta:

1) Valitse vahvistaa sisäistä turvaa

Moni on elänyt nämä päivät täysin reagoimalla automaattisesti ulkoisiin tapahtumiin, ja se on ymmärrettävää. Sota tuli yllätyksenä ja järkytyksenä, ja se aiheutti todellisen shokin. Shokkitilassa ihminen ei välttämättä pysty miettimään tietoisesti, mihin suuntaa huomionsa ja mitä tekee.

Valitse tietoisesti vahvistaa sisäistä turvaa. Ulkoinen turva ei ole sinun käsissäsi, mutta sisäinen on. Keskity siihen, mihin voit vaikuttaa.

2) Rauhoita yliaktiivinen hermosto

Yksi mielenkiintoisimmista ilmiöistä, jonka huomasin Ukrainan sodan ensimmäisinä päivinä, oli se, että sotauutisten lukeminen oli hyvin koukuttavaa. Jäin lukemaan niitä pitkiksi ajoiksi. Yhtenä iltana huomasin oikein odottavani puoli yhdeksän uutisia, minulla tuntui olevan lähes fyysinen tarve kuulla uusimmat uutiset.

En vieläkään ole täysin varma, mistä uutisten koukuttavuus johtuu, mutta mielestäni psykoterapeutti Emilia Kujala oli oikeilla jäljillä sanoessaan, että uutisten seuraaminen tuo hetkittäisen hallinnan tunteen.

Kujala jatkoi vielä, että uutisten seuraaminen synnyttää hetkellisen hallinnan tunteen lisäksi stressiä ja ahdistusta, jotka virittävät hermostoa. Seuraamme lisää uutisia, koska uskomme sen helpottavan oloamme. Käy kuitenkin niin, että luemme tai kuulemme jotain, joka stressaa ja ahdistaa ja virittää hermostoamme vielä enemmän.

Keho ja mieli ovat yhtä. Jos haluat saavuttaa rauhallisen mielen, sinun on saavutettava rauhallinen keho. Siksi hermoston säätely on tärkeää.

Hermoston ylivirittyminen on ainakin osittain vastuussa myös ahdistuneesta ja pelokkaasta mielestä. Siksi hermoston rauhoittaminen auttaa.

Muutamia tehokkaita keinoja rauhoittaa (sympaattista) hermostoa (ja aktivoida parasympaattista hermostoa):

• syvähengitys
• itsemyötätunto
• Mind Body Bridging
• aistihavaintoihin keskittyminen
• syvärentoutus
• jooga

Omia suosikkejani ovat syvähengitys, itsemyötätunto ja Mind Body Bridging.

Kun pystyt rauhoittamaan kehosi, olet jo todella paljon lähempänä turvallisuudentunnetta.

Mieti myös, mitä haet jatkuvalla uutisten seuraamisella. Minä huomasin etsiväni alitajuisesti uutista, että Ukraina on selkeästi voitolla. Jollain hyvin alitajuisella tasolla ajattelin, että uutisvirta tuo minulle hyvän ja rauhoittavan uutisen, ja sitten kaikki on hyvin. Ehkä se oli minun tapani tavoitella tunnetta siitä, että tilanne on hallinnassa.

3) Luo selkeä ja prosessoitu kuva siitä, millaisessa maailmassa elät

Tämä on mahdollista tehdä vasta, kun olet rauhoittanut stressaantuneen kehon ja mielen. On tärkeää, että sinä itse luot kuvan siitä, mitä nykyinen tilanne sinulle ja sinun elämällesi (mukaan lukien läheisesi) tarkoittaa.

Elämänhallinnan ja itsellesi oikeiden valintojen kannalta on tärkeää, että et usko sokeasti toisten luomaa kuvaa nykytodellisuudesta, vaan prosessoit tilanteen itse. Silloin sinun on mahdollista tehdä valintoja ja päätöksiä sen pohjalta, minkä itse koet oikeaksi.

Tällainen on minun tilannekuvani

Minä olen luonut oman käsitykseni tilanteesta sen pohjalta, mitä tiedän poliittisesta historiasta, ja miten tulkitsen Putinin nykyisiä puheita oman psykologisen (vajavaisen) ymmärryksen pohjalta. Minun ymmärrykseni mukaan Suomella on täysin erilainen historia Venäjän kanssa kuin Ukrainalla, ja minun näkemykseni mukaan myös Putin näkee asian niin.

Tämä on kuitenkin vain oma tulkintani tilanteesta, ja olen muodostanut sen siltä pohjalta, mitä itse tiedän ja olen lukenut. On täysin mahdollista, että olen väärässä, eikä minulla ole aikomusta pitää sokeasti kiinni näkemyksestäni, jos saan tietooni jotain, mikä viittaisi asioiden olevan toisin.

Tällä hetkellä tärkein prioriteettini on huolehtia hyvinvoinnistani, koska olen aloittanut kaksi kuukautta sitten kaksi uutta työtä, ja opiskelen samalla psykologiaa. Lisäksi huomioni on läheisessäni, joka on edelleen sairaalassa, ja joka on pari päivää sitten saanut koronatartunnan (sairaalan huonekaverista), ja jota ei nyt taaskaan pääse sairaalaan katsomaan.

Samalla kuulostelen hiukan talouden muutoksia ja pyrin laatimaan suunnitelmaa oman talouden varalle. Ukrainan sota kun vaikuttaa talouteen joka tapauksessa, ja mielestäni on tärkeää varautua siihen. Tämä ei kuitenkaan ole akuutein asia mielessäni.

Tunnen valtavasti myötätuntoa ukrainalaisia kohtaan ja teen sen, mitä omalta osaltani voin, niissä olosuhteissa, joissa itse olen. Annan rahaa ja tavaroita ukrainalaisten tukemiseen. Silloin kun on aikaa ja jaksan, kudon villasukkia ukrainalaiselle lapselle ja toivon, että ne saa joku pieni ukrainalainen, joka todella niitä tarvitsee, ja että ne tuovat ulkoisen lämmön lisäksi myös sisäistä lohtua ja turvaa.

Tunnen myös surua niiden tavallisten venäläisten puolesta, jotka joutuvat kärsimään sodan takia. Ukrainalaisia autetaan paljon, venäläiset jäävät yksin ja joutuvat syntipukeiksi johtajan takia, jollaista he eivät ole ansainneet.

Lisäksi kannan huolta suomalaisista, joiden jaksaminen ollut koetuksella jo ennen koronaa ja myös koronan aikana, ja joille sota on aiheuttanut vielä ylimääräisen stressin ja kuormittumisen.

4) Käsittele pelon ja turvattomuuden tunteet

Tiedän omasta kokemuksesta vähän liiankin hyvin, miten syvää pelko ja turvattomuus voivat olla. Tiedän kuitenkin myös sen, että tunteiden käsitteleminen auttaa vapautumaan niistä. Kun tunteiden kanssa pääsee tasapainoon, hetkellinen pelon tunne ei jää päälle, ja pystyt toimimaan ja rentoutumaan siitä huolimatta, että tunnet välillä pelkoa.

Vaikka minulle tuli sodan alettua tunne, että en voi enää koskaan tuntea oloani turvalliseksi, se tunne meni ohi, ja turvallisuudentunteeni palasi. Ymmärrän, että ajat ovat epävarmoja. Ymmärrän, että tilanne on vaarassa eskaloitua.

Silti tunnen oloni turvalliseksi tässä hetkessä. Kaikesta aikaisemmasta ahdistuneisuudestani ja kokemastani paniikkihäiriöstä huolimatta olen pisteessä, jossa uskon, että minulla on työkaluja selvitä henkisesti ehjänä, vaikka pahin tapahtuisi, ja Suomeen tulisi sota.

Olen tästä syvästi kiitollinen, koska aikaisemmin paljon pienemmätkin asiat ovat nujertaneet minut. Olen kiitollinen työkaluista, joita on kehitetty, ja joita olen löytänyt. Olen kiitollinen itselleni, että olen ottanut niitä käyttöön ja käyttänyt niitä sinnikkäästi, vaikka se ei ole ollut aina helppoa ja mukavaa.

5) Huolehdi hyvinvoinnistasi

On vaikea tuntea olonsa levolliseksi ja turvalliseksi silloin, kun on väsynyt, stressaantunut ja kuormittunut.

Anna itsellesi se mitä tarvitset saadaksesi riittävästi lepoa ja energiaa. Palaa perusasioihin kuten uneen, hyvään ravintoon ja liikuntaan, jos se on tarpeen.

Tiedän, että voi tuntua itsekkäältä ajatella itseäsi, kun lukemattomat ukrainalaiset kärsivät. Ajattele asiaa kuitenkin siltä kannalta, että mitä stressaantuneempi, ahdistuneempi ja kuormittuneempi olet, sitä vähemmän sinulla on annettavaa ukrainalaisille ja läheisillesi.

Ja toisin päin: mitä elinvoimaisempi ja vahvempi olet, sitä enemmän pystyt antamaan itsestäsi toisille.

Lisäksi sinulla on oikeus voida hyvin ihan vain itsesi takia.

Itsestä huolehtiminen ei ole tärkeää vain kriisitilanteessa, vaan se on tärkeää aina. Kriisi kuitenkin kuormittaa tavallista enemmän, joten itsestä huolehtimiseen kannattaa myös panostaa tavallista enemmän. Halauksia ja voimia, tästäkin selvitään.

Lue myös:

– 5 tapaa huolehtia itsestä haastavissa olosuhteissa