Tänään on kansainvälinen itsemurhien ehkäisypäivä. Oma masennukseni ei koskaan vienyt minua niin syviin syövereihin, että olisin toivonut kuolemaa. Välillä ahdistus oli silti niin voimakasta, että ymmärsin, miksi jotkut satuttavat itseään. Ahdistus voi olla niin pahaa, että tekee mitä tahansa saadakseen sen loppumaan.

Syvästi ihailemani Maaret Kallio kirjoitti Instagramissa siitä, että toivottomuudessakin on toivoa. Aina toivoa ei kuitenkaan voi löytää yksin, vaan siihen tarvitaan toisia.

Olen itsekin kokenut syvää toivottomuutta. Niitä hetkiä on vaikea kestää. Minulla kuitenkin oli asioita, jotka auttoivat, ja lopulta mieleni löysi aina jonkun pienen toivonkipinän, joka riitti kantamaan vaikeimman hetken yli. Yksi asia, joka auttoi minua, oli runojen kirjoittaminen. Kun ahdistuksen keskellä ei löytynyt helpotusta, eikä ollut mitään, mihin tarttua, sanat loivat sillan pimeydestä ja tuskasta toivoon.

Mitä on jäljellä
terävien piikkien raadellessa
jokaisella askeleella
kun sisin poltetaan
häpeän roviolla
kun kahleet painavat enemmän
kuin omat synnit

Mitä on jäljellä
mustan savun ahmiessa
luita ja ytimiä
kun tuskanhuutoon vastaa
vain ääretön pimeys
kun toivo on hiipuva pyrstötähti
taivaanrannassa

Vain heikko valo
kajastaa etäisyydessä
ei tietoa, pelkkä arvaus
ei huutoa, pelkkä kuiskaus
ei köyttä, pelkkä rihma
vain tarttumalla tietää
kantaako se

– Inna Thil –

Myöhemmin asiakkaani ovat kertoneet, että tuon heille toivoa. En pysty sanoin kuvaamaan, miten syvästi se minua koskettaa.

Yhteiskunnassamme on havahduttu viime vuosina siihen, miten tärkeä asia mielenterveys on, ja miten tärkeää sitä on vaalia.

Tämä on se asia, jonka puolesta elän, joka saa minut nousemaan aamuisin sängystä. Jos jotain toivon saavani omalla panoksellani aikaan, se on auttaa ihmisiä vahvistamaan omaa mielenterveyttään ja kokemaan hyvää ja merkityksellistä elämää muutoksen, epävarmuuden ja haasteiden keskellä. Tiedän omakohtaisesti, että syvästäkin pimeydestä voi löytää tiensä valoon. En toivo mitään niin paljon, kuin että saan olla tällä matkalla avuksi mahdollisimman monelle, omalla tavallani, omista lähtökohdistani käsin.